Kirjavaras, Markus Zusak

Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, ei ole koskaan ollut kiireisempi. Hän kohtaa yhdeksänvuotiaan Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan tämän pienen veljen sielua. Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Pommisuojassa Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa.

Niin tuota... Näin alkuun täytyy sanoa, että kirja oli omalaatuisella tavallaan ihan hyvin kirjoitettu. Veikkaisin, että vuoden tai parin päästä innostuisin kirjasta enemmän. Kirja oli jollain tavalla kauhean surullinen ja tylsähkö. En alun alkaenkaan ymmärtänyt mustia korostettuja tekstejä ja kappaleet olivat lyhyitä. Lempi henkilöni kuoli. Tästä ollaan ilmeisesti tehty elokuva joka ilmestyy tänä vuonna. Jaksaisin varmaan katsoa innokkaammin elokuvan...Ehkä. Kirja ei sytyttänyt. Mutta niin kuin jo sanoin. Parin vuoden päästä saatan rakastaa kirjaa, kun sen uudelleen kahlaan läpi.

Kirjavaras-normal.jpg