Punainen kuin veri, Salla Silmukka

Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Punainen kuin veri aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian, jonka muut osat ovat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä.Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

Olen kerran ennenkin lukenut tämän kirjan, mutta silloin ei vaan sytyttänyt, joten päätin yrittää uudelleen luettuani arvosteluita, joissa tätä oli kehuttu. Täytyy sanoa, että näin toisella kerralla pääsin syvemmälle juoneen, ja oikein eläydyin hahmoon. Kirja ei suoraan sanottuna ollut kovin pelottava. Tietenkin tämä kaikki olisi itsensä kohdalla aika kamalaa, mutta omassa valoisassa huoneessa tätä lukiessa ei mennyt kylmiä väreitä selkää pitkin. Pelottavuuden korvasi minun mielessäni ja sydämmessäni surullisuus. Monta kertaa tuli alakuloinen olo. Sellainen, kun kuulee esimerkiksi kaverin lemmikin kuolleen. Lemmikki ei ollut sinulle kokopäiväinen ilon aihe, mutta silti sydäntä riipaisi kuulla sen kuolleen. Sellainen olo tuli lukiessa tätä kirjaa. Luen jatkot ehdottomasti jo senkin takia, että tunsin jotain tätä lukiessani.

Punainen%20kuin%20veri-normal.jpg

ARVOSANA: 9