Irtoripsiä ja italianihmeitä (GEORGIA NICOLSONIN SALATUT ELÄMÄT 5), Louise Rennison

Totta se on: Robbie on lähtenyt Uuteen-Seelantiin ja jättänyt Georgian kotomaahan riutumaan. Kun Robbielta lopulta tulee postia, on se niiiiiin pitkästyttävää tekstiä, ettei sitä voi haukottelematta lukea. Ei lirkuttelua, ei mitään! Tai jospa se onkin romanttinen salaviesti, josta on tarkoitus lukea vain joka neljäs sana… No ei kun ei. Säädyllisen suruajan jälkeen silmä alkaa kuitenkin taas vilkkua tutun huba-Daven suuntaan, mutta sillä miehellä vain tuntuu olevan pimu joka sormelle. Kuin taivaan lahjana tipahtaa maisemiin Stiff Dylans –bändin uusi jäsen, amerikanitalialainen Masimo. Kuinka olla kiinnostuneen oloinen mutta vaikeasti tavoiteltava samaan aikaan? Varsinkin jos irtoripset takertuvat tärkeällä hetkellä toisiinsa…

Vaikka en sarjan muita osia olekkaan lukenut, tämä lukukokemus oli hupaisa. Aluksi minua häiritsi suunnattomasti etten ollut lukenut muita osia, mutta mitä pidemmälle kirjassa pääsin, sitä pienemmäksi ärtymys kutistui. Georgian näkemys maailmasta on huvittavaa luettavaa ja hänen kaveripiirinsä sitäkin huvittavampi. En erityisemminkään välitä tällaisista päiväkirja tyyppisistä sarjoista, mutta kyllä tämä on kahlattava läpi, sen verran hauskaa oli sitä lukiessa!

ARVOSANA: 9+