Heip! Jouluun ei ole enää montakaan päivää. Tässä alkaa jo kädetkin hikoilemaan jännityksestä. Koulu loppuu huomenna, ja sitten päästäänkin joululomaa viettämään. Kuusikin on muuten hankittu. Ensimmäinen mikä nähtiin...heh hee! Ei vaineskaan. Ihan kaunis se on. Ainoa huono juttu on, että ei päästä kahteen viikkoon kirjastoon..yhyy...

Ennen kuin pujahdan katselemaan Tonttu Tolianteria, ajattelin kirjoittaa kirjasta, jonka kirjoittajan muut teokset ovat aivan erinlaisia.

Vieras (Stephenie Meyer)

Sieluiksi kutsutut näkymättömät viholliset ovat valloittaneet maapallon. Pienet tunkeilijat ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.
Vaeltajaa, jolle annetaan Melanien vartalo, on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja elävistä muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois.

Vaeltaja yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jota hän rakastaa ja joka yhä elää jossakin piileskellen. Vaeltaja ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi oikeastaan tuhota. Melaniesta ja Vaeltajasta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakastavat.
 

Okei....Siis tämän kirjan löysin ihan uteliaisuuttani tutkimalla. Twilightinhan jokainen on lukenut. Joten ajattelin, että koska Meyer on loistava kirjailija, niin onkohan hän kirjoittanut mitään muuta. Sitten löysin kirjan Vieras. Vieras poikkeaa täysin Twilightin rakkaus höpästä. Siis siinä ei ole mitään vampyyreita tai uljaita prinssi Edwardeja. Kirja onnistuu loistavasti kuvastamaan toivoa ja surua. Sielut on kuvailtu kauniiksi ja sellaisiksi ne ajattelen. Melanien kiivaisuus on aina plussaa. Ianista tuli kertaheitolla lemppari! Koko kirjan ajan toivoin, että se saisi onnellisen lopun, ja luojan kiitos sellainen loppu olikin.

Vieras-normal.jpg