Rautaritari (Rauta-saaga, #4) Julie Kagawa

Ash – jääpoju, talviprinssi – jatkaa vaellustaan ja taisteluja sekasortoisessa Mikämikässä seuranaan tuttu joukko haltijamaan väkeä. Ympärillä on paljon tuhoa, juonittelevia eloonjääneitä ja kauhua herättäviä hetkiä, vaikka Ash ei olekaan mikään eilisen teeren poika selvittämään haltijoiden välisiä kärhämiä.

Okaiden takana, maailman laidan tuolla puolen, Koettelemusten kentillä Vartija odottaa niitä, jotka haluavat liittyä ihmisten valtakuntaan ja saada sielun – ihmisyyden ytimen – ja Ash haluaa itselleen sielun. Se edellyttää kujanjuoksua ja monia koitoksia. Mutta hän on varma päätöksestään. Hän on rakastunut puoliveriseen Rautakuningattareen, joka on vasta vähän aikaa sitten kruunattu, mutta matkalla myös hänen entinen kuolleeksi julistettu rakkautensa liittyy seurueeseen. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja vahva tahto vie oikeaan päämäärään oli sitten kyse Mikämikästä tai kuolevaisten maailmasta.

Iiih! Rakastuin sarjan ensimmäiseen kirjaan, heti ensimmäisestä sivusta lähtien. Valitettavasti en löytänyt kolmatta osaa, mutta neljäs könötti kirjastossa suoraan edessäni. En voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin sen mukaani. Kagawa oli ilmeisesti suunnitellut jättävänsä sarjan kolmiosaiseksi ja jos minulta kysytään en todellakaan olisi ollut tyytyväinen siihen ratkaisuun. Onneksi mieli muuttuu ja neljäskin osa julkaistiin. Tässä kirjassa kertojana on Meghanin tilalla Ash. Ihan kiva vaihtelu. Jännitystä tuo tietenkin salaperäinen Ariella, joka ei ollutkaan kuollut. Puck on aina niin hurmaava ja eikä siis ihme, että hän on koko sarjan ajan ollut lempparini. Puckin luonne niin vaan täyttää minun kiintiöni täydellisestä henkilöstä.